Trakai Castle

 Liettuan reissulla meille tarjoiltiin myös aimoammos kulttuuria ja nähtävyyksiä. Yksi näistä oli Trakain linna, joka suoraan sanottuna ei kiinnostanut mua pätkän vertaa. Mutta kuinkas ollakkaan siellä kuvailun ja kiertelyn ohella aloin kiinnostumaan paikasta. 

 Trakain linna sijaitsee Liettuan historian aikauden pääkaupungissa Trakaissa, noin 30 kilometriä Vilnasta länteen. Trakain linna on 1300-luvulla rakennettu, jonka jälkeen 1900-luvulla linnaa alettiin kunnostamaan. Toisen maailman sodan takia kunnostamiseen kului odotettua enemmän aikaa. Noin 30 vuotta. Nykyään linna on nähtävyys jos järjestetään kesäisin juhlia ja tapahtumia.

  Linnalle jouduttiin kävelemään pitkää siltaa. Näissä kuvissa näkee millaista asutusta kaupungissa muuten oli. Alla oleva toteemipaalu kiehtoi minua, mutta sain tietoa irti peräti sen verran että 1400-luvulta tuo on tuossa seistä nököttänyt. Luulisin..

 Linnan ovet olivat isoja ja pelottavia. Ovenkahvat olivat raskaita.Mutta se mikä mulla pisti silmään oli tuossakin kahvassa olevat pienet yksityiskohdat. Wau! Linnan sisällä oli paljon erilaisia näyttelyitä, loppujen lopuksi nekin olivat mielenkiintoisia.

 Tykkäsin muutenkin siitä että tuossa linnassa oli niitä yksityiskohtia joka paikassa. Yllättävää mutta kaunista. Siinä kun alkoi muutenkin miettimään, mitä kaikkea on linnan muurien sisäpuolella on voinut tapahtua. Se alkoi hieman ahistamaan. Esim linnan sidäpihalla on ihmisiä joskus kauan sitten kivitetty kuolemaan asti.. Opettava reissu tuokin. Linnassa kun oli myös niitä ahistavia kapeita kierreportaita. 

 En oikein muuta kyseisestä paikasta osaa kertoa. Omasta mielestäni käymisen arvoinen paikka, joten ehdottomasti suosittelen jos olette joskus Vilnan seuduille menossa. Nyt alkaa kyllä sen verran väsymys että kirjotuksestakaan ei tule mitään. Antaa kuvien kertoa lopun. Jos heräsi jotain kysymyksiä linnasta turistikohteena niin voin yrittää vastailla niihin. :)

Kohteena Vilna

 Nonniin, en jaksa pitää yllä enään mitään salaisuutta vaan kerron nyt että olen Liettuan pääkaupungissa Vilnassa. Tämän reissun olen ansainnut Sakkyn johtoryhmän opiskelijajäsenenä ja edustan kaikkiaan reilua 19000 opiskelijaa täällä ja johtoryhmän kokouksissa. Wau mikä luottamustehtävä. Tultiin tänne tiistaina ja lähdemme pois huomenna lauantaina. Reissun sisältöön kuuluu seminaaria, oppilaitosvierailuja, kulttuuria ja tietenkin Liettualaisten lempilajin harrastusta eli koripalloa.

 Kuopiossa Rissalan lentokentällä jouduin kohtaamaan asian jota olen pelännyt ehkä eniten koko elämäni aikaan. Nimittäin lentokoneella matkustamaan lähtemisen. En ole kellään törmännyt noin jäätävään lentopelkoon mikä mulla itselläni on ollut. Niimpä koneeseen noustessa aloin itkemään paniikin valtaamana Lento Rissalasta Helsinki-Vantaalle sujui kuitenkin yllättävän hyvin, vaikka tärisin pelosta..

 Mutta kun lähdettiin Helsinki-Vantaalta Liettuaan istuin ikkunapaikalla katsellen maisemia ja kuvailin, torkahdin hetkeksi ja nyt olen sitämieltä että lentäminen on siistiä! Kannatti siis tämäkin pelko kohdata, mullahan oli meininki jättää koko reissuun lähteminen matkustustavan vuoksi.

 Majoitumme hotel Best Western Vilniuksessa joka on mielettömän upea paikka. Huoneet ovat erittäin tilavia eikä samanlaisia komeroita kuin Suomessa. Ja mikä parasta, jokaisella on omat huoneet! Saa levittäytyä ihanasti eikä kukaan valita että kaikki kosmetiikka härpäkkeet ovat vessassa levallaan. 

 Tuo vessa on muuten ihana kanssa. Tilava, kaunis ja säilytystilaa löytyy. Toki tuo hyvän kokoinen kylpyamme vaikuttaa asiaan suuresta. Haluaisin melkeempä tuollaisen kylppärin kotiin. 

 Kävimme keskiviikkona tosiaan pelaamassa Liettuan suurlähetystön korisjoukkuetta vastaan leikkimielisen ottelun. Kivaa se oli pitkästä aikaa ja me amatöörit hävittiin vain kymmenellä pisteellä. Itsekin olin tyytyväinen omaan suoritukseeni kun sain pallon koriin peräti kolme kertaa, hui. Tuo paita on muuten ylisöpö, taidan alkaa käyttämään joka kerta urheillessa.... heh :D

 Ajattelin jakaa tämän reissupostauksen muutamaan osaan. Tulossa on ainakin kertomusta kaupungista sekä Trakain linnasta. Kuvia on tulossa paljon :)

Oletteko te käyneet joskus Vilnassa? Millaisia mielipiteitä teillä on?

Zakohupellus15

 Tämä postaus pitää sisällään Puolan reissun tapahtumat ja kuulumiset. Reissu meni hyvin lukuunottamatta härdelliä mistä voit lukea edellisestä postauksesta.

 Lähdin reissuun yksin. Hiihtoloman alkaessa matkustin Helsinkiin, lauantai aamuna eno vei mut länsiterminaaliin. Palloilin yksin siellä, löysin matkanjohtajan, lupalappu ongelmista huolimatta sain laivalipun ja pääsin matkaan. Kaikilla muilla ryhmässä olevilla oli joku kaveri. Minä olin yksin. Laivassa haahuilin, heitin hyttiin kamat jossa tervehdin kahta muuta reissulle lähtevää. Päästiin Tallinnaan, roudasin kamat bussiin ja valikoin paikkani etuosasta.

 Ensimmäiset 6tuntia olin yksin ja hiljaa. Nukahdin ehkä pariin otteeseen, en edes muista. Ajattelin että tätäkö mun loma tulee olemaan. Pikkuhiljaa muutamat ihmiset tuli juttelemaan mulle. Yhdellä pysähdyksellä kaksi minua vanhempaa nuorta naikkosta tuli kysymään "Ku oot iha yksin ni haluuks majottuu meidän kans?" Hymyillen vastasin myöntävästi.

 Hotelli Swierk ei ollut hääppöinen. Taksi tunnisti paikan kun sanoi "Neon green hotell". Ja tuo muuten erottui selvästi. Vähän ehkä huonossa kunnossa ja ei mukavat pedit, mutta. Ois se voinu huonompikin olla. Aamupalasta plussat, vaikka söinkin vain kerran ..

 Päästiin perille Zakopaneen, majoittautumishässäkän jälkeen lähdettiin kämppisten kanssa tutustumaan kylään ja ennen kaikkea syömään hyvin. Löydettiin ihana kalamesta, jossa söin ihanan lohiannoksen. Kävimme kahveilla ja kaljoilla muutamissa paikoissa. Ilta vietettiin hotellilla. 

 Seuraavana päivänä lähdettiinkin etsimään laskupaikkaa. Todettiin vähäluminen pieni laskettelukeskus Harenda huonoksi ja lähdettiin heti haasteita metsästämään Kasprowy Wierch:iin. Sieltä sitä löytyi. Roskaisu oluilla ala-asemalla istuessa seuraan tarttui toinen kaksikko. Viidestään lähdettiin kondolilla ylös. Mun ois tehnyt mieli kääntyä takaisin yläasemalla. Näkyvyyttä oli tuskin metriä ja tuulen nopeus vähintään 20m/s. Olimmehan kuitenkin kahden kilometrin korkeudessa. Lasku kokemus oli kyllä jäätävä ja haastava. Mutta kokemuksena erinomainen.

 Illalla muut lähti baarikierrokselle, minä jäin hotellille. Kunnes bussissa tavatut pojat houkutteli mut mukaan. Löydettiin sit tosi hieno mesta. Baari joka oli kirkossa. Juomaa kului, tanssilattia kutsui. Tuli ihan urakalla pidettyä hauskaa ja tutustuttua ihmisiin. Kyseisessä baarissa kaksi paikallista about 20vuotiaita jätkiä tuli kysymään mistä maasta ollaan kotoisin. Noh siihen lyhyesti vastattii "Finland". Pojat ne siitä innostuneena alkoivat maamme mukaan nimettyjä pulloja osoittelemaan ja huutamaan kovaan ääneen "Finland, Finland, Finland...". Samaisessa paikassa meitä seuraavana iltana kunnioitettiin kun meidän pari biisitoivetta otettiin huomioon.. Se tunne kun hetki ennen pilkkua koko Suomen porukka tanssilattialla kuka missäkin kunnossa, tanssitaan, heilutetaan käsiä, lauletaan (lue: huutolauletaan)Ukkometson tahtiin. Se fiilis. Nykyään pari kertaa kuullut Ukkometso-biisin, muistot reissusta tulee vaan mieleen. Kyseisen illan viimeisen biisin sanat kaikui loppu illan; Olen Suomalainen....

 Sitten tulikin loppuviikko syötyä, juotua ja juhlittua. Mulla jäi Krakova, Auschwitz ja Jasnan rinteet näkemättä sairastelujen takia.. Noh ehkä ensi vuonna? Viimeinen ilta venähti aamuun ja puolen tunnin olojen jälkeen oli kiva alkaa pakkailemaan ja yrittää syödä jotain - kun ei edes jalat vielä kantaneet alla.. Bussimatka takaisin taisi mennä täysin unessa. Nukuin suunnilleen koko 22h, joten maisemien katselut jäivät..

 Noh, millainen oli tuo itse Zakopane? Ainakin hemmetin hyvää ruokaa jos ei muuta! Tunnelmallinen kylä, päiväs aikaan perinteikkäitä pikkuputiikkeja täynnä matkamuisto härpäkettä. Sikäläinen musiikki soi kaikkialla. Eräässä ravintolassa ei oikein ollut ruokarauhaa kun orkesteri soitti ja lauloi (lue jälleen: huutolauloi) niin kovasti. Keskuskadulla näki pieniä - hädintuskin kymmenen vuotiaita poikia haitareineen soittamassa ja laulamassa. Zakopanen yöelämä oli sitten jotain aivan muuta. Paikalliset olivat iloisia ja jotkut tulivat huonolla englannilla juttelemaankin. Tanssilattioilla oli fiilistä ja palvelu pelasi. Löytyi tunnelmallista kaljakuppilaa ja yökerhoa. Taksi liikkui muutamilla euroilla ja kaikki oli niin upeeta.

 Puolassa muuten oli vieläkin Joulu. Hotellilla oli joulukuusi ja kylä oli edelleen joulukoristeineen. Tuntuu hassulta kun täällä ei ole ulkona edes enää led-valoja. Tuo alla oleva Zakopanen kirkko oli myös ainakin ulkoa päin tosi mahtavan näköinen. En uskaltanut sisälle lähtee pyrkimään..

 Tähän loppuun on pakko kiittää matkanjärjestää eli Hupellusta. Vaikka alkuun pääseminen oli haastavaa syystä yritä löytää länsiterminaalista matkanjohtaja jota et ennen ole nähnyt? Mutta muuten järjestelyt toimivat ja oli riittävästi järjestettyä ohjelmaa rinteen ulkopuolelle koko viikoksi. Instagramissa on muutamia kuvia lisää, jotka ehkä eksyvät vielä tännekkin. Jos kuitenkin haluat heti käydä tsekkaamassa, linkki löytyy oikeasta sivupalkista. :)