Tulin just mun isosedän Unto Olavin hautajaisista. Unskina tai Utina se tunnettiin, jälkimmäinen hän minulle on. Mietin kauan, miten täällä kuvailisin tätä tunnetta kunnes nämä sanat valuivat suustani muistotilaisuudessa.
"Uti tapas aina sanoo varsinkin mummolle, että ei saa hössöttää. Niin hän varmasti sanois nyttenkin. (naurahdus). Itse pelkäsin Utia pienempänä, mutta niinkuin äsken enoni sanoi hänenn lapsirakkaudesta, sen hänestä huomasi. Viimeisen viiden vuoden aikana (hirveästi kyyneleitä) Utista tulikin mun nahistelukaveri mummon luokse. ihminen jonka kanssa istuttiin pihalla ja lämmitettiin saunaa. (totaalinen itkurepeäminen) En käsitä vieläkään että mua vastassa ensimmäisenä ei oo enää Uti, eikä mulla oo siellä nahistelukaveria."
Millainen setäni sitten muuten oli?
"Hän otti Akin siipensä suojaan, ja tykkäs kun Esan lapset kävivät.
Lapset vaistoaa kuka on hyvä ihminen, ja lapset rakastivat Utia"
"Oli meneillään mikä puusavotta tai menin Unskia kysymään kalalle,
oli vastaus aina sama: Kyllä tästä joutaa. Oli kello viisi aamulla tai viisi illalla"
"Unski oli kylän mies, hyväsydäminen, auttoi muita niillä lahjoilla
jotka hänelle oli suotu. Adressien ja saattuen määrä kertoo kuinka paljon
Unskilla oli ystäviä. Ja ystäviä ei saa rahalla, vaan olemalla itse ystävä"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Otan mielelläni kommentteja ja mielipiteitä vastaa,
mutta julkaisen vain asialliset.
Älä siis tuhlaa aikaasi haukkumakommenttien kirjoittamiseen:)