Zakohupellus15

 Tämä postaus pitää sisällään Puolan reissun tapahtumat ja kuulumiset. Reissu meni hyvin lukuunottamatta härdelliä mistä voit lukea edellisestä postauksesta.

 Lähdin reissuun yksin. Hiihtoloman alkaessa matkustin Helsinkiin, lauantai aamuna eno vei mut länsiterminaaliin. Palloilin yksin siellä, löysin matkanjohtajan, lupalappu ongelmista huolimatta sain laivalipun ja pääsin matkaan. Kaikilla muilla ryhmässä olevilla oli joku kaveri. Minä olin yksin. Laivassa haahuilin, heitin hyttiin kamat jossa tervehdin kahta muuta reissulle lähtevää. Päästiin Tallinnaan, roudasin kamat bussiin ja valikoin paikkani etuosasta.

 Ensimmäiset 6tuntia olin yksin ja hiljaa. Nukahdin ehkä pariin otteeseen, en edes muista. Ajattelin että tätäkö mun loma tulee olemaan. Pikkuhiljaa muutamat ihmiset tuli juttelemaan mulle. Yhdellä pysähdyksellä kaksi minua vanhempaa nuorta naikkosta tuli kysymään "Ku oot iha yksin ni haluuks majottuu meidän kans?" Hymyillen vastasin myöntävästi.

 Hotelli Swierk ei ollut hääppöinen. Taksi tunnisti paikan kun sanoi "Neon green hotell". Ja tuo muuten erottui selvästi. Vähän ehkä huonossa kunnossa ja ei mukavat pedit, mutta. Ois se voinu huonompikin olla. Aamupalasta plussat, vaikka söinkin vain kerran ..

 Päästiin perille Zakopaneen, majoittautumishässäkän jälkeen lähdettiin kämppisten kanssa tutustumaan kylään ja ennen kaikkea syömään hyvin. Löydettiin ihana kalamesta, jossa söin ihanan lohiannoksen. Kävimme kahveilla ja kaljoilla muutamissa paikoissa. Ilta vietettiin hotellilla. 

 Seuraavana päivänä lähdettiinkin etsimään laskupaikkaa. Todettiin vähäluminen pieni laskettelukeskus Harenda huonoksi ja lähdettiin heti haasteita metsästämään Kasprowy Wierch:iin. Sieltä sitä löytyi. Roskaisu oluilla ala-asemalla istuessa seuraan tarttui toinen kaksikko. Viidestään lähdettiin kondolilla ylös. Mun ois tehnyt mieli kääntyä takaisin yläasemalla. Näkyvyyttä oli tuskin metriä ja tuulen nopeus vähintään 20m/s. Olimmehan kuitenkin kahden kilometrin korkeudessa. Lasku kokemus oli kyllä jäätävä ja haastava. Mutta kokemuksena erinomainen.

 Illalla muut lähti baarikierrokselle, minä jäin hotellille. Kunnes bussissa tavatut pojat houkutteli mut mukaan. Löydettiin sit tosi hieno mesta. Baari joka oli kirkossa. Juomaa kului, tanssilattia kutsui. Tuli ihan urakalla pidettyä hauskaa ja tutustuttua ihmisiin. Kyseisessä baarissa kaksi paikallista about 20vuotiaita jätkiä tuli kysymään mistä maasta ollaan kotoisin. Noh siihen lyhyesti vastattii "Finland". Pojat ne siitä innostuneena alkoivat maamme mukaan nimettyjä pulloja osoittelemaan ja huutamaan kovaan ääneen "Finland, Finland, Finland...". Samaisessa paikassa meitä seuraavana iltana kunnioitettiin kun meidän pari biisitoivetta otettiin huomioon.. Se tunne kun hetki ennen pilkkua koko Suomen porukka tanssilattialla kuka missäkin kunnossa, tanssitaan, heilutetaan käsiä, lauletaan (lue: huutolauletaan)Ukkometson tahtiin. Se fiilis. Nykyään pari kertaa kuullut Ukkometso-biisin, muistot reissusta tulee vaan mieleen. Kyseisen illan viimeisen biisin sanat kaikui loppu illan; Olen Suomalainen....

 Sitten tulikin loppuviikko syötyä, juotua ja juhlittua. Mulla jäi Krakova, Auschwitz ja Jasnan rinteet näkemättä sairastelujen takia.. Noh ehkä ensi vuonna? Viimeinen ilta venähti aamuun ja puolen tunnin olojen jälkeen oli kiva alkaa pakkailemaan ja yrittää syödä jotain - kun ei edes jalat vielä kantaneet alla.. Bussimatka takaisin taisi mennä täysin unessa. Nukuin suunnilleen koko 22h, joten maisemien katselut jäivät..

 Noh, millainen oli tuo itse Zakopane? Ainakin hemmetin hyvää ruokaa jos ei muuta! Tunnelmallinen kylä, päiväs aikaan perinteikkäitä pikkuputiikkeja täynnä matkamuisto härpäkettä. Sikäläinen musiikki soi kaikkialla. Eräässä ravintolassa ei oikein ollut ruokarauhaa kun orkesteri soitti ja lauloi (lue jälleen: huutolauloi) niin kovasti. Keskuskadulla näki pieniä - hädintuskin kymmenen vuotiaita poikia haitareineen soittamassa ja laulamassa. Zakopanen yöelämä oli sitten jotain aivan muuta. Paikalliset olivat iloisia ja jotkut tulivat huonolla englannilla juttelemaankin. Tanssilattioilla oli fiilistä ja palvelu pelasi. Löytyi tunnelmallista kaljakuppilaa ja yökerhoa. Taksi liikkui muutamilla euroilla ja kaikki oli niin upeeta.

 Puolassa muuten oli vieläkin Joulu. Hotellilla oli joulukuusi ja kylä oli edelleen joulukoristeineen. Tuntuu hassulta kun täällä ei ole ulkona edes enää led-valoja. Tuo alla oleva Zakopanen kirkko oli myös ainakin ulkoa päin tosi mahtavan näköinen. En uskaltanut sisälle lähtee pyrkimään..

 Tähän loppuun on pakko kiittää matkanjärjestää eli Hupellusta. Vaikka alkuun pääseminen oli haastavaa syystä yritä löytää länsiterminaalista matkanjohtaja jota et ennen ole nähnyt? Mutta muuten järjestelyt toimivat ja oli riittävästi järjestettyä ohjelmaa rinteen ulkopuolelle koko viikoksi. Instagramissa on muutamia kuvia lisää, jotka ehkä eksyvät vielä tännekkin. Jos kuitenkin haluat heti käydä tsekkaamassa, linkki löytyy oikeasta sivupalkista. :)