...Neljä seinää tuijottaa meikää. En halua toistaa itseäni, sillä en kerro mitä mulle oikeasti kuuluu nyt. Sen sanon et mua pelottaa. Olen aina jutellut yhden ja saman, tutun, turvallisen ja ihanan aikuisen kanssa. About kerran kuussa kahvitellaan, jaetaan mun ilot ja surut. Aina on helpottanut vain puhua. Nyt tultiin siihen pisteeseen, kun hänkään ei osaa enää auttaa mua. Jatko on vielä auki, varmasti kyseistä nuorisopalveluiden työntekijää haluan nähdä edelleen.. Mutta muuten.. Oonko mie yksin?
Oon ollu nyt muutaman päivän töissä Leppävirran uudella Supermarketilla. Tai uudistuneella anyway. Se on toisaalta ihan jees kun koko ajan on tekemistä - mutta siinä kun yksin hyllyjä purkaa 9tuntia niin siinä kerkeää sittenkin miettimään enemmän ja vähemmän. En edes tiedä mitä ajattelen enää, ei ole mitään yhteinäisiä järkeviä juttuja päässä. Ajatukset vain virtaa. Tästä syystä musta on tullut säikky..
Piristystä oli hieman kun lauantaina töiden jälkeen lähdin ajelemaan Sorsakoskelle. Siellä sitten tuli istuskeltua Hennin ja Juhan kanssa, myös kameran kanssa käytiin hillumassa. Illalla menin sitten viettämään hysteeristä iltaa Idalle.. Hävettää..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Otan mielelläni kommentteja ja mielipiteitä vastaa,
mutta julkaisen vain asialliset.
Älä siis tuhlaa aikaasi haukkumakommenttien kirjoittamiseen:)