Onnen kyyneleet.. Sekä sekalaiset kuvat

...Takin kaulukseen, kuin täti taivaalle, putoaa.. Torstai oli päivä jolloin itse olin onnellinen, en kuitenkaan ehkä niin onnellinen että kyyneleitä olisin valuttanut. Onnellinen olen edelleen ja varmasti koko kesän, ehkä seuraavat kolme vuotta ainakin. Voi tämä onnellisuus vaikuttaa loppu elämäänkin. Haha, joku varmaan jo tajusikin mitä viime torstaina sitten tapahtui? Aivan niin.. Kävin Varkauden isommalla ammattikoululla kädet täristen katselemassa hieman listoja.. (siis meillä on amiska jossa sijaitsee suurin osa aloista, ja sitten "kopis" eli Kauppaoppilaitos. Kopiksella sijaitsee SoTen, liiketalouden ja kaupan, sekä kultturin alat)

 Siinä hetken pällisteltyäni amiskan pääoveen teippailtuja lappusia eräs tuttu kysyy että "Omaa nimeäsikö etsit?" Ajattelin hiljaa mielessäni, että tulin katsomaan pääsikö serkun kissan kaima minnekkään opiskelemaan, ootko ihan vajaa.. "Sä oot tuolla!" Hän sanoo ennen kuin kerkeän vastaamaan, osoittaen samalla erästä nimilistaa. Kävin nimilistan pikaisesti lävitse ja katsoin mikä oli koulutusala. Luin sen vielä pari kertaa uudestaan, vaikka olinkin jo aamulla melkein varma minkä koulutusalan nimen alta nimeni tulen löytämään. Silti se tuntui oudolta, kaukaiselta, huijaukselta, epävarmalta.

 Ehkä jo tässä vaiheessa teksti tuntuu mielestänne tylsältä ja ajattelette "miksei se vaan voi jo kertoa minne haki ja minne pääsi?". Joojoo. Mulle tuli jo aiemmin hyväksyntä valmentavaan koulutukseen vuodeksi. Siellä amiskan ovella sitten huomain olevani yksi Verhoilu- ja sisustusalan perustutkintoon hyväksytyistä 9:stä oppilaasta. Eli jos kaikki menee hyvin, 3vuoden päästä mulla on sisustajan paperit plakkarissa! Se tunne ja se ilo ja se hihkuminen puhelimessa jokaiselle lähitutulle että pääsin sinne minne halusinkin. Wou! Ehkä ne pääsykokeet eivät sittenkään menneet niin huonosti kuin luulin.. :)

 Tänään, sain kirjeen amiskalta. Ja nyt se tuntui varmalta se mun opiskelupaikka. Sisustukselle on tällä hetkellä tulossa 9:n hengen luokka, riippuen siitä kuinka moni ottaa paikan vastaan ja kuinka monta hakee erillishaussa. Suuri muutos edessä kun pienin kouluryhmä missä olen päivittäin ollut on suuruudeltaan 17henkilöä. No, ehkä se on pieni muutos tähän kaikkeen verrattuna..

 Toivon hartaasti ettei mun mummi (joka on nykyisin tekniikan maailmaan hurahtanut) eksy tänne blogiin. Ainakaan lukemaan tätä postausta. Mun on pakko tämä asia kuitenkin jakaa blogissani, eli tällä hetkellä on 90% varmaa että opiskelen samalla ylioppilaaksi. Syy miksei mummi asiasta saa tietää ennen kuin on varmaa, että saan valkolakin, on se ettei hän tule pettymään jos jotain tapahtuu. Hänen suvussaan ei vissiin ole kuin 1 ylioppilas, ja jotenki hän sitten toivoo juuri minusta ylioppilasta. Mutta ei, en tee tätä vain mummin takia, mummini vain motivoi minua. Hän tosin ei itse tiedä sitä ;) Helppoa tuo ei tule olemaan, mutta mitä mie kattelin noita pakollisia kursseja, niin ainoa vaikeus tulee olemaan englannin viimeisissä kursseissa. Pitää vain selvittää se, että voinko suorittaa pitkän englannin sijasta pitkä matematiikan. Jostain kun kuulin että yleensä kaksoistukinnossa englanti on se joka suoritetaan pitkänä. Anyway.

Onko teillä kokemuksia kaksoistutkinnosta? 

Jos on, olisi tosi kiva kuulla opiskelijoiden suusta jotain :)