Stressiä

Huhtikuu 2014. Minulle se yleensä merkitsee suurta stressiä, varsinkin ylekoulu vuosina. Lunta on vielä hyvin maassa ja joka aineen viimeiseen näyttöön valmistauduttava. Nyt ei ole enää lunta, siksi olenkin ollut osin jo fiilistelemässä tulevaa kesää. Tipuin taas viime viikolla siihen totuuteen, että vaikka keli onkin jo lämmin ja keväinen, on silti edelleen pinnistettävä koulun kanssa. Viime keväänä kun lämpimät säät alokivat, ei koulussa tehty enää kuin pari hassua ryhmätyötä, pelattiin aliasta tai oli kaikkia erikois päiviä, kuten esimerkiksi bändimatinea.

Näistä huonekuvista huomaa myös stressin ja uupuneisuuden. Huone on kaameassa kunnossa..

 Mun pitäisi tehdä kulttuurikansio loppuun, ainakin museotehtävä sekä kirja- ja elokuva-arvostelut ovat pakollisina. Katsotaan kerkeänkö vielä vapaavalintaisia tekemään. Äikän aine Kalevalasta pitäisi palauttaa samalla. Muut kun sen tekivät koulussa, minä podin käteni kanssa. Vieläkään en saisi kovin paljoa kerralla kirjoittaa.. Onneksi sain vähän lisäaikaa molempiin. Haha koska oon tosi laiska katsomaan yksin leffoja, ei ole vaikea arvata mistä elokuvasta leffa-arvostelun teen? No tottakai Twiligh vaikka en olekkaan mikään vampyyrirakkausterina fani. Hmm.. Epäilyksestä. Siitä en ole vielä mitään esitelmää pitänyt, ja se leffa on kyseisestä sarjasta kiehtovin niin tuntuu se juuri sopivalta :)

Ruotsin valtakunnalliset kokeet oli pakko laittaa samalle päivälle kuin venäjän koe, sillekkin oli ainoa vaihtoehtoinen päivä on tämän viikon torstaina. Must vähän tuntuu että oon kesällä opiskelemassa ruotsia, kun valtakunnallinen koe on meillä viimeinen näyttö ruotsista. Englannin vk meni sen verta pieleen ja ruotsi tuskin sujuu yhtään paremmin.

 Tähän päälle ois valmentavalle haastattelu torstaiaamuna ja sisustukselle ei ole pääsykoe kutsu tullut niinkuin muille. Ei siinä muuten mitään mutta kutsun mukana tulee etätehtävä.. Huomenna menen käymään portilla (Warkauden portti, huoltoasema/matkailijakeskus) äitin pomon luona työt mielessä ja ensi viikolla ilmeisesti on isoshaastattelu kesää ajatellen.

Ajattelen joka päivä että tänään rentoudun, huomenna teen töitä. Noh yritän rentoutua mutta ei siitä mitään tule.
Tänään se onnistui kun Disney Channel:lta tuli mun ala-asteen lemppariohjelmia:)

 Nyt muuten tiedän miksi kaikki inhoavat hammaslääkäriä.. Kävin itse siellä tänään paikkauttamasa kaksi reikää. Sanoivat että samanlainen operaatio kuin viimeksi, eli pieni. Viimeksi en tuntenut mitään, nyt tärisin, vapisin ja vinisin siinä. Niillä molemmilla oli mukava työ saada pidettyy mut paikallaan ja ees vähän rauhallisempana. Koko päivän olen tuntenut mielessäni sen saman kivun, luultavasti ens yönä nään aiheesta painajaisia.. Ja tiedän nyt sen että ensi kerralla (jos semmonen tulee) otan puudutuksen. Mielummin kestän sen piikin hetken aikaa ikenessä, kuin tuota samaa vihlontaa.. Onko muilla minkälaisia muistoja hammaslääkäristä?

 Loppuun vielä yksi kuva. Peitän uupumuksen hymyn alle (hymyilen muutenkin paljon) mutta itse ainakin näen silmistä että kaikki ei ole kunnossa. En vain halua kenenkään sen enempää kyselevän mitään (esim. porukat).