Peruskoulu loppu on !


 En voi käsittää tätä. En vaan voi! Ensinnäkin pitää sisäistää että nyt on kesäloma, siihen päälle se että peruskoulu on ohi, lopullisesti! Muistan niin hyvin kun elokuussa vuonna 2005 aloitin ekaluokan siinä ylisöpössä kirkkaankeltaisessa Pokemon college-asussa. Nyt lauantaina, 31.5.2014 n. 35cm pidempänä (+tietysti 12cm lisää korkokengistä), mekko päällä liikuntatalon salissa sain peruskoulun päättötodistuksen käteeni. Ei se käy mun järkeen mitenkään.

Ysientanssipäivänä otettu, Jyri, minä, Sara ja Topi
 Yhdeksän vuotta suurinpiirtein samalla kokoonpanolla tallustanut. Se aika oli näännyttävän pitkä, mutta loppu tuli kuitenkin varoittamatta liian aikaisin. Ei meidän luokka mikään tiivis yhteishenkinen ollut, mutta kaikki tiesivät mistä toinen suuttuu ja tahallaan ärsytettiin toisiamme. Ja opettajia siinä sivussa. Nyt hajaannummen kuka minnekkin, osaa näkee, osaa ei. Ei me olla enää luokka, eikä Virtanen ole enään mun luokanohjaaja. Kaikki muuttuu kertaheitolla, mutta nyt on aika nauttia kesästä ja vapaudesta.



 Ysiluokka varsinkin on ollut pitkä ja puuduttava, piti pistää parastaan joka aineessa, suorittaa yhteishaku, käydä pääsykokeissa, mutta kuului tähän paljon iloakin. Vuosi huipentui luokkaretkeen, ysien tansseihin, ysien juhlaan, ysien "kahvitukseen" ja omalta osaltani koko peruskoulun hienoimman ryhmän kanssa tehtyyn näytelmään. Vuosi oli raskas mutta ikimuistoinen. En vain ole aivan tyytyväinen keskiarvooni (7,84)..


 Tuo näytelmäjuttu mistä sanoin, meidän äidinkielen ja ilmaisutaidon opettaja on joka vuosi koonnut jonkin näköistä porukkaa pien näytelmiä tekemään. Olen ollut joka vuosi mukana, tänä vuonna meidän pien näytelmä kasvoikin melkein tunnin mittaiseksi. Projekti oli aivan mahtava. Pienestä sivuroolista vajaa 3viikkoa ennen näytöspäivää pomppasin päärooliin. Esitimme siis näytelmän nimeltä Kuoppakankaan Romeo&Julia, eli tarina siitä miten koulunäytelmä valmistuu. Kirjoitettiin tuota Shakepearen tarinaan pohjautuen, harjoitusten edetessä. Ensin porukka oli hyvin hajanainen. Sitten se alkoi yhdistymään, kunne 4näyttelijää häipyivät ja 4uutta tuli tilalle. Myös meidän nuoret kokemattomat ääni- ja valomiehet arveluttivat. Lopulta saatiin näytelmä kasaan ja meistä kaikista (13:sta näytteijästä, 2:sta ääni- ja valomiehestä, kuvaajasta ja ohjaaja opettajastamme) tuli yksi yhtenäinen porukka. Esitettiin näytelmä päivällä omalle koululle ja illalla vieraillemme. Lopuksi käytiin yhdessä Ravintola Oscar'ssa syömässä.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Otan mielelläni kommentteja ja mielipiteitä vastaa,
mutta julkaisen vain asialliset.
Älä siis tuhlaa aikaasi haukkumakommenttien kirjoittamiseen:)