Itse vietin perjantai illan Sinin luona, jonne pakkautui hirmusesti ihmisiä - siis asunnon kokoon nähden. Tos kasin jälkeen kävin jonkin aikaa ajelemassa Maijan ja poikien kanssa, kävin moikkaamassa pikaisesti pikkuserkku-Mariaa torilla ja tulin takaisin Sinillä yltäpäältä kohmeessa.
Eilen kävin Leppävirralla ukin kanssa haudoilla sytyttämässä kynttilöitä. Ukki kävi vanhempiensa haudalla, minä kävin samalla isomummoni haudalla joka oli vastapäätä. Lähdimme kulkemaan autolle takaisin, minun toisten mummin ja ukin haudan kautta. U-mummia en ikinä ole nähnyt mutta silti hän elää mun mielessä.
J-ukki taas oli mulle tosi tärkeä vaikka ei kovin usein nähty. Jonkin aikaa sitten kun hän kuoli olin älyttömän alakuloinen, kuka nyt minulle soittelee joka kuukausi Vantaalta? Oikeastaan, J-ukin tuhkat on laskettu vantaalle, mutta minä ajattelen aina että hän lepää U-mummin vieressä, Leppävirralla kuusenoksien alla.
Ajattelin vielä sytyttää yhden kynttilän sille muistomerkille mihin kaikki saa laittaa kynttilöitä. Sen sytytin sekä kaikille läheisille, että myös kaikille muillekkin poismenneille <3
Tänä aamuna mietin minun viime pyhäinpäivää. Oltii Idan kanssa vähän viihteellä. Äskeistä tarinaani uhmaten, vietettiin iltaa/yötä lauantaina kaupungilla ja päädyimme erään kaverini luo yöksi. Samana yönä, kun meno oli parhaimmillaan, yksi mun isomummoista oli vanhainkodissa menehtynyt. Mulla oli niin paska olo, kun kuulin. Mutta sitten mulle sanottiin että kuoleman rajalla oleva ihminen luovuttaa, kun hänen läheissillään on kaikki hyvin. Tuo lause auttoi mut takaisin arkeen. :)
"Kynttilä palaa pöydäl valokuvan edessä/
Sydämeen sattuu ja mä kuulen taivaan repeevän/
Se itkee sadepisaroina muistot ilmaan/
Sen pienen hetken kaikki ovat aivan hiiren hiljaa/"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Otan mielelläni kommentteja ja mielipiteitä vastaa,
mutta julkaisen vain asialliset.
Älä siis tuhlaa aikaasi haukkumakommenttien kirjoittamiseen:)