syviä sukelluksia

Oon pysähtyny ajattelemaan elämääni.. Oon nimittäin huomannu et täs ku muutin iskälle oon stressanu iha hirveesti, nyt vaan oon kuunnellu musaa ja rauhottunu kotona. Oikeestaan toi ero rupes mietittyttää mua. Siis niiku oon miettinysitä et millane oon. Mä olin sillo ala-aste pentuna oikeesti punkero ja mua haukuttiin sen takii. Nyt yläasteelle sirryttäessä ja varsinki kasil, se haukkuminen on vähentyny koska

1. Ihmiset on tutustunu muhun, ei ulkonäkö kerro ihmisen luonteesta mitään.
2. Oon oppinu hyväksymään itseni. Se on ehkä suurin asia. Joskus sillo pentunaki hyväksyin sen mut varttuessa tos 5-6lk olin sillo "v***u mä oon läski" mut nykysi oon sillee et en voi sille mtn. Lääkäritki on sanonu sitä et mun ruoka/liikunta päiväkirjojen mukaan ei vika oo epäterveellises elämäs. Ainakaan enää. 

Mua ärsyttää ihmiset jotka on oikeesti tyylii alipainosii ja hoikkia kun ne sanoo tämmösten ylipainostenkuullen et "oon läski". Mua se ainakin loukkaa, ja luulen että muitakin, jotka eivät voi painollee mitään.
Mun mielest myös se että ei hyväksytä kasvojaan vaan "mä oon ruma", hyvä itsetunto on lähtökohta terveyteen ja siihen että on kavereita! Mun mielestä siis:)

Täs oli vaan yks asia mun sukelluksista, vois kohtanousta pintaan ja mennä nukkumaan.. :D